Kitarakaappien rakentaminen osa 3 - leikkaus, liitokset, liimaus ja viimeistely

 

Valmiina liimaukseen. UralTone jr nuppikotelon osat ennen liimausta. Liitokset tehdään nerokkailla dominoliitoksilla.

Tässä artikkelisarjan osassa käydään läpi kitarakaappien rakentamisen työvaiheet. Esittelen erilaisia tapoja tehdä eri työvaiheet ja perustelen miksi itse olen päätynyt tiettyihin menetelmiin. Jokaisen liitostyypin tai jyrsintätavan yksityiskohtiin en mene, sillä tämä vaatisi useamman sata sivua. Puusepän tekniikoista on kirjoitettu paljon kirjallisuutta (kirjasto!!) ja youtube on pullollaan videoita. Kannattaa siis käydä kirjastossa, etsiä googlella tietoa ja katsoa konevalmistajien esittelyvideot.

Tärkein ohje, jota ei tullut alussa kuunneltua, on käyttää kunnon materiaaleja ja työkaluja. Huonosta ei yksinkertaisesti saa tehtyä hyvää. Piste.

Kitarakaappien rakentaminen artikkelien sisällysluettelo (tullee muuttumaan seuraavien artikkeleiden valmistuttua)

  1. Materiaalit ja niiden hankinta →
  2. Työkalut ja verstastilat→
  3. Rakentaminen - leikkaus, liitokset, liimaus ja viimeistely→
  4. Pintakäsittely - tolexointi, tweedaus ja lakkaus
  5. Johdotus - kytkennät ja toteutus
  6. Design

Materiaalin leikkaus

Suosittelen tilaamaan vanerit leikattuna määrämittaan mikäli verstaassa ei ole kunnon leikkaustyökaluja. Tarkka sahaaminen on ehkä koko rakentamisen vaikein vaihe. Leikkaaminen onnistuu kotikonstein parhaiten sirkkelillä ohjureita käyttämällä tai jopa yläjyrsimellä, jos sirkkeliä ei ole. Halvemmilla pöytäsahoilla tai rakennussirkkeleillä ei tarkkaa jälkeä saa.

Kunnollisilla ohjureilla ja hyvällä käsisirkkelillä saa todella tarkkaa jälkeä. Ohjuriksi käy periaatteessa pelkkä suora vanerisoiro, vaikka Festool ym kaupalliset ratkaisut onkin kätevämpiä. Testisauhauksella mitataan paljonko ohjurista on matkaa sahauksen reunaan. Tämä mitta lisätään halutun kappaleen leveyteen, jolloin päästään oikeaan ohjurin kiinnityskohtaan.

Liitokset

Olen kokeillut montaa eri liitostyyppiä kitarakaappien ja vahvistimen kanssa eikä vastaan ole tullut kestävyysongelmia. Jopa pelkkä liimasauma on kestänyt 1x12" kaapissa vuosien keikkakäytön! Tämä antaa siis uskoa minkä tahansa paremman liitoksen kestävyydestä. Liitostyypin valintaan on useita syitä: taloudellinen (sopivia työkaluja tiettyyn liitostyyppiin ei löydy), taidollinen (liitostyyppi vaatisi liikaa harjoittelua) tai tyylillinen (sormiliitos on ainut oikea valinta).

Ruuviliitos

RuuviliitosRuuviliitos vaatii vähiten työkaluja ja on tarpeeksi pitävä. Ulkonäöllisesti se ei ole hieno ja voi antaa kotelosta harrastajamaisen kuvan. Liitokset on monen puusepän ylpeyden aiheita ; ruuviliitoksia harva esittelee rinta kaarella.

Ruuvit voi laittaa ulkoapäin, jolloin sisäpuolista rimaa ei tarvita, mutta tällöin kaappi pitää verhoilla, jotta ruuvin kannat jää piiloon. Verhoiltunakin on vaarana, että kannat näkyvät tolexin alta, vaikka ne olisikin upotettu ja kitattu. Tolex seuraa pintaa tarkasti eli vaatii hyvän viimeistelyn verhoilun alle. Kuivuessaan kitti voi vetäytyä ja kolot tulla kankaan alta näkyviin. Jos taas laittaa rimat sisäkulmaan ei ruuvit tule näkyviin, mutta rima voi näyttää hiukan tökeröltä sisäpuolella. Kestävyyden kannalta ruuviliitokset on kuitenkin toimivia. On myös esitetty näkemyksiä, joiden mukaan ruuvit puun seassa haittaavat värähtelyjen kulkua materiaalissa. Ruuviliitosta käytetään yleensä kovien ja paksujen materiaalien kanssa, jotka ei muutenkaan värähtele helposti, joten en näe tätä ongelmana.

Tappiliitos

Tappiliitos on kestävä ja siisti liitosvalinta. Tappeja saa ostaa kaikista rautakaupoista ja ne voi periaatteessa porata pelkkää akkuporakonetta hyödyntäen. Siis periaatteessa, sillä käytännössä reikien poraaminen suoraan ja oikeaan kohtaan on haastavaa ilman kunnon jigiä. Tapitusohjaimia saa 30-40€:lla ja niiden avulla homma helpottuu huomattavasti. Tappiliitos lienee kuitenkin vähiten erikoistyökaluja vaativa perinteinen liitos.

Lamelloliitos

LamelloliitosLamelloliitoksen keksi tarinan mukaan Hermann Steiner, Lammello firman perustaja, vuonna 1955 kesken kuumehouruisen unen. Tällä kertaa arkitodellisuuden hämärtyminen oli selvästi hyödyksi puusepänteollisuudelle sillä liitostyyppi on edelleen yleisesti käytössä. Lamello on kehittänyt ideaa vuosien saatossa pidemmälle ja tuonut markkinoille paljon uusia liitostyökaluja ja -tarvikkeita. Meitä kuitenkin kiinnostaa eniten perinteinen lamello- eli keksiliitos.

Kuvasarja kertoo mistä on kyse:lamello1lamello2Lamellokoneella ajetaan uria liitettäviin kappaleisiin, uriin laitetaan liimaa ja lamellokeksit, jonka jälkeen liitos puristetaan yhteen ja annetaan liiman kuivua. Alkuperäinen patentti on rauennut, joten lamellokoneita saa kaikilta merkeiltä, mikä pitää hinnat aisoissa. Alkuperäiset Lamellokoneet ovat edelleen laadukkainta kastia.  Urat voi tehdä myös yläjyrsimellä ns. lamelloterän avulla, mutta lamellokonetta on helpompi käyttää.

Dominoliitokset

Festoolin kehittämä dominoliitos. Festoolin kehittämä dominoliitos.

Suosikkini tappi/lamello tyyppisistä liitoksista ovat Festoolin kehittämä nerokas Dominoliitosmenetelmä. Keksit ja tapit on korvattu dominopalikoiden muotoisilla puupaloilla. Dominojyrsimellä saa asemoitua reiät tarkasti oikealle kohdalle molempiin kappaleisiin, joten muiden liitostapojen kohdistusongelmaa ei tule. Dominopalikat on myös suurempia, joten niiden pito on parempi ja liimapinta-ala isompi. Dominoliitos on minusta helpoin ja nopein tehdä ja se on todella pitävä ja monikäyttöinen. Miinuspuolena voidaan pitää Festoolin patenttia, joka estää muita valmistajia tekemästä dominokoneita tai -palikoita. Tämä jättää Festoolille vapauden hinnoitella tuotteet täysin itsenäisesti. Toisaalta Festoolin työkalut ovat erittäin laadukkaita, joten rahoilleen saa oikeasti vastinetta.

Sormiliitokset

sormiliitosSormiliitos on perinteisin liitostapa vahvistin- tai kaiutinkoteloissa. Fenderin tweed koteloihin se on nykyäänkin ainut "yleisesti" hyväksytty tapa. Kun asiakkaat tulevat myymäläämme vertaamaan erilaisia tweed 5E3 kaappeja, on ensimmäinen kysymys lähes aina: olikos tässä sormiliitokset? Teollisuudessa sormiliitosten tekeminen on helppoa ja halpaa, mutta kotiverstaassa se voi olla haastavaa. Yleensä käytössä ei ole pöytäsirkkeliä tai kunnollista jyrsinpöytää, jolla sormiliitokset onnistuu ohjurin avulla. Joudutaan siis käyttämään käsijyrsintä ja sopivaa jigiä.

Olen kokeillut hyvin halpaa lohenpyrstöliitos jigiä ja sillä liitosten tekeminen oli erittäin hidasta. Säätämiseen meni aikaa ja useampi koekappale. Lopulta sain liitoksen tehtyä, mutta toiseen en enää ryhtynyt. Hankimme verstaalle Akeda dowetail jigin ja sillä liitosten tekeminen on helpompaa ja ennen kaikkea paljon nopeampaa. Hyvästä jigistä huolimatta liitosten tekeminen ei ole ongelmatonta. Jyrsimiseen menee aikaa ja vaarana on puun rispaantuminen. Tolexoitaessa tämä ei haittaa, mutta jos haetaan täydellistä liitosta lakkapinnan alle voi varautua tekemään useamman koekappaleen.

Kannattaa käydä katsomassa eri jigi-valmistajien sivuilta työstövideoita ja etsiä itselle sopivin vaihtoehto. Osalla saa tehtyä nopeammin sarjaa ja osalla taas monipuolisemmin erityyppisiä ja -kokoisia liitoksia. Akeda jigillä saa monistettua liitosta helposti ja alkusäätöjen teko on nopeaa eli se soveltuu hyvin piensarjoihin. Leigh dowetail -jigillä saa tehtyä persoonallisia liitoksia, mutta jigin säätäminen on hitaampaa.

Liitoksien yhteenveto

Minun valintani on Domino- tai sormiliitokset, johtuen kaapin tyylistä. Sormiliitokset on näyttävät lakkapinnan alla ja se on ainut oikea vaihtoehto männystä tehtyihin tweed kaappeihin. Dominoliitoksella päästään käytännössä samaan kestävyyteen, mutta paljon nopeammin ja helpommin. Se on siis valintani verhoiltuihin kaappeihin. Äänenlaadullisesti en usko eroa olevan, sillä molemmissa on runsaasti liimapinta-alaa ja liitos on todella tiukka ja pitävä.

Etulevyn ja kontrollipaneelien aukkojen jyrsiminen

Jyrsitty ja rimotettu etulevy. Jyrsitty ja rimotettu etulevy.

Etulevyyn tarvitaan pyöreä aukko kaiutinta varten. Aukko on helpoin tehdä yläjyrsimellä ja ns. harpilla. Monien jyrsimien mukana tulee jonkinlainen harppityökalu, mutta moinen on helppo tehdä itsekin.

Reiän voi tehdä myös pistosahalla piirrettyä viivaa pitkin, mutta lopputulos ei ole lähellekään yhtä siisti verrattuna jyrsittyyn.

Aukon mitat kannattaa tarkistaa valmistajan sivuilta. Eminencen suosittelemat mitat:

  • 6" kaiuttimelle halkaisija: 5.65", 143.5 mm ; kiinnitysreikien etäisyys 6.06", 153.9mm
  • 8" kaiuttimelle halkaisija 7.13", 181.1 mm kiinnitysreikien etäisyys 7.75", 196.9mm
  • 10" kaiuttimelle halkaisija 9.13", 231.9 mm kiinnitysreikien etäisyys 9.6", 243.8mm
  • 12" kaiuttimelle halkaisija 11.07", 281.2 mm kiinnitysreikien etäisyys 11.59", 294.4mm
  • 15" kaiuttimelle halkaisija 14.06", 357.1 mm, kiinnitysreikien etäisyys 14.57", 370.1mm

Muut aukot tehdään myös jyrsimellä. Esim. kontrollipaneelin aukkoa varten laitetaan ohjurit tai rajoittimet, joita vasten aukko jyrsitään.

Liimaaminen

Kotelon liimaus on yksi hankalimmista vaiheista. Liimaus tulee suorittaa nopeasti ja homma pitää onnistua kerrasta. Liimojen käyttöohjeissa on määritelty avoin aika (eng. open time) ja työskentelyaika (eng. working time). Liimaus pitää aloittaa avoimessa ajassa ja saada valmiiksi työskentelyajan puitteissa. Monesti nämä ajat on 5-10 minuutin tienoilla. Liimaus olisi täten hyvä saada tehtyä kokonaisuudessaan alle 10 minuutissa, mikä ei ole aina helppoa.

Ennen liimauksen aloittamista tarkistetaan kaikkien palojen yhteensopivuus ilman liimaa ja laitetaan työkalut valmiiksi. Liima kaadetaan sopivaan astiaan, liimasuti, märkä rätti ja kumivasara otetaan esille ja puristimien leuat avataan valmiiksi.

Ensin sivellään liimaa kaikille liimattavilla pinnoille. Tämän jälkeen painetaan liimattavat pinnat yhteen ts. kotelo kasataan. Yleensä liitokset ovat sen verran tiukkoja, että vasaraa tarvitaan apuna. Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa, ettei puun pintaan jää lyöntijälkiä, eikä puu halkea paineen alla. Etenkin männyn kanssa pitää olla varovainen ; vaneri kestää hyvin painetta ja iskuja.

Puristimet asennetaan niin, ettei ne paina kotelon kulmia vinoon tai levyjä kaarelle. Kaikki uraltoneliimauspuristimet kiinnitetään ensin kevyesti ja kiristetään sitten tasaisesti sopivaan kireyteen. Hyvissä puristimissa on korkea puristusvoima eli ylipuristamista pitää varoa. Erilaiset puut vaativat erilaisen puristusvoiman. Titebond original:lle ilmoitetut paineet: 100-150 psi pehmeille puille, 125-175 psi keskikoville puulaaduille ja 175-250 psi koville puulaaduille. Kaikkien saumojen tiiviys tarkistetaan silmämääräisesti, samalla kun ylimääräiset liimat pyyhitään märällä rätillä saumojen läheisyydestä pois.

Puristaessa pitää tarkkailla myös kotelon kulmia, ettei tule puristaneeksi koteloa vinoneliöksi. Jos levyt on tehty oikein ja liitostapa on hyvä (sormiliitos, dominoliitos...) puristuu kotelo automaattisesti suorakulmaiseksi ellei sitä väkisin väännetä vinoon. Kotelon kulmat voi mitata ristimitalla: mitataan kahdesta vierekkäisestä kulmasta mitta niiden vastakkaisiin kulmiin. Nämä mitat pitäisi olla täsmälleen samat. Jos kotelo on kuitenkin vääntymässä salmiakiksi voidaan tilanne korjata kiristämällä ja löysäämällä puristimia sopivassa suhteessa. Jos tämä ei auta käytetään ristipuristusta eli laitetaan pitkä puristin kotelon kulmasta kulmaan ja väännetään sillä kotelo suoraksi. Tätä pitää harjoitella, jotta se onnistuu kiireessä. Nyrkkisääntönä kotelosta tulee helposti suorakulmainen, jos levyt on oikein sahattuja ja liitostapa on hyvä.

UralTone sormiliitosliimausjigi. UralTone sormiliitosliimausjigi.

Tappi-, domino- tai keksiliitoksissa riittää 4-6 puristinta, mutta sormiliitoksissa puristimia tarvitaan 8 tai enemmän, sillä koteloa pitää puristaa molemmilta sivuilta. Sormiliitoksiin voi tehdä kulmajigin, jonka avulla puristaminen helpottuu huomattavasti.

Liiman käyttöohjeista löytyy tieto liiman kuivumisajoista. Esim. Titebond original kuivuu hyvin nopeasti, mutta valmistaja suosittelee silti 30-60 minuutin puristusaikaa. Aina kannattaa odottaa vuorokausi ennen kuin rasittaa liitosta.

Kotelon viimeistely

Ennen pintakäsittelyä tai tolexointia kotelon kulmat pitää pyöristää ja kotelo hioa. Ensin hiotaan liimaroiskeet pois kotelon pinnasta. Kätevin kone tässä vaiheessa on epäkeskohiomakone. Samalla tarkistetaan ettei levyjen päät tule kulmasta yli. Jos tulee, ne hiotaan levyn pinnan tasoon. Tässä vaiheessa hiomapaperin karkeus voi olla luokkaa 120-240. Joissakin ohjeissa kehotetaan lähtemään hyvin karkeilla papereilla liikkeelle. Kokemuksesta meidän käyttämien puiden kanssa 80 on aivan liian karkea. Hyvin karkealla paperilla ja tehokkaalla koneella poistaa helposti liikaa materiaalia ja pinta menee pilalle. Hiomisessakin pitää siis olla huolellinen ja varovainen.

Epäkesko- ja yhdistelmähiomakone. Epäkesko- ja yhdistelmähiomakone.

Karkean hionnan jälkeen kulmat pyöristetään jyrsimellä. Pyöristyssäde valitaan kulmarautojen mukaan. Yleisimmin vaadittu säde on 1/2" eli 12,7mm.  Jos kulmarautoja ei käytetä voi pyöristys olla maltillisempi. Pyöristys on helpoin tehdä jyrsinpöydän avulla, mutta onnistuu myös pelkällä käsijyrsimellä. Säädä rajoittimet huolella ja harjoittele pyöristystä ennen varsinaisen kotelon työstöä. Jyrsimellä voi pilata kotelon sekunnin murto-osassa. Jyrsimen käytöstä löytyy kirjallisuutta kirjastoista ja videoita netistä. Suosittelen opiskelemaan aihetta ennen jyrsimen ensimmäistä käynnistyskertaa.

Jyrsimen kierrosnopeus valitaan terän mukaan. Isossa terässä on aina hitaampi kierrosnopeus. Kantit kannattaa jyrsiä molemmista suunnista. Tällöin kulmasta tulee helpommin symmetrinen.

Pyöristyksen jälkeen tehdään lopullinen hionta. Jos kotelo verhoillaan tolexilla tai tweedillä ei kotelon pinta tarvitse olla täysin sileä. Liima tarttuu itseasiassa paremmin karheaan pintaan. Kulmat pitää kuitenkin hioa tasaiseksi ja samalla tarkistaa, että ulkonurkat on jyrsiytyneet oikein. Kulmarautojen istuvuus on hyvä tarkistaa. Muista kuitenkin, että väliin tulee vielä kangas, mikä suurentaa kulman sädettä.

Kotelon sisäpuolen liimaroiskeet poistetaan hiomalla. Tähän hommaan kätevin on kärkihiomakone (kolmiohiomakone). Osalla konevalmistajista löytyy yhdistelmähiomakoneita, joista saa sekä epäkesko- että kulmahiomakoneen. Tällöin säästytään yhden uuden koneen hankinnalta.

UralTone jr nupit valmiina tolexointiin. UralTone jr nupit valmiina tolexointiin.

Kun sisäpuoli on hiottu, kulmat ja liitokset todettu tasaisiksi, on kotelo valmis verhoiltavaksi. Jos kuitenkin halutaan viimeistellä kotelo lakkaamalla tulee hionta tehdä huomattavasti tarkemmin. Ensimmäisen karkeuden jälkeen siirrytään aste asteelta hienompaan hiomapaperiin. Lopullinen karkeus voi olla luokkaa 400. Lopuksi kotelo kastellaan, annetaan kuivua ja hiotaan vielä kertaalleen käsipelillä hienolla hiomapaperilla. Puun "karvat" nousevat kosteudesta pystyyn, jolloin ne saadaan katkaistua hiomapaperilla ennen kuin lakka tai petsi nostaisi ne pystyyn. Mitä huolellisemmin hionta tehdään sitä paremmaksi lakkapinta on mahdollista saada. Viimeinen hionta kannattaa aina tehdä käsin, syiden suuntaisesti, sillä epäkeskohiomakone jättää helposti hiontajälkiä pintaan.

 Kirjoittanut Mikko Kankaanpää syyskuussa 2014

 

 

 

Vastaa