UralTone overdrive katselmus
kirjoittanut Mikko Kankaanpää, 1/2014
Overdrive-pedaalin valinta ei ole helppoa. Tarjontaa riittää ja jokainen pedaali tulee edukseen hieman eri olosuhteissa: osa toimii makuuhuonesoitossa, kun taas toiset lähinnä putkivahvistimen yliohjaajina. Valintaa auttamaan - ja omia ajatuksia selventämään - testasin 11:sta eri OD-pedaalia neljältä eri valmistajalta. Mukana on testaushetkellä hyllystämme löytyvä valikoima.
Testilaitteisto
Vahvistimena toimi UralTone Jr -nuppi 1x12" Eminence lil texas kaapilla ja Palmer FAT 50 combo. Kitaroina Les Paul junior klooni P90:llä ja USA Fender stratocaster, jostain 80-luvulta.
Ehkei maailman kaunein pedaali (ts. suoraan sanottuna ruma), mutta ainakin jykevää tekoa. Pedaalin saa näppärästi kiinni pedaalilautaan parilla ruuvilla. Suunnittelu on tehty Saksassa ja valmistus Kiinassa. Hinta on suorastaan halpa. Yhtään näitä ei ole tullut takuuseen, joten valmistuksen laatu näyttäisi olevan hyvä.
Kuten Palmer-efekteissä yleensäkin on soundi hallittu ja toimiva. Ei missään nimessä ääri persoonallinen, mutta toimiva (saksalaiseen malliin). Clean-säätö on näppärä lisä, etenkin boostatessa putkivahvistinta särölle. Pedaali toimii hyvin kaikilla kitaroilla ja säätövara on laaja. Erittäin terveenkuuloinen overdrive.
Electro Harmonix overdrive:t
Electro Harmonix:lla on ollut jo pitkään OD-vajaus. Valmistajalla on ollut laaja valikoima vaikka minkämoisia hilavitkuttimia, mutta kunnollinen Tube Screamer -perinteen edustaja on puuttunut. EHX -perinne on tullut enemmän 60-luvulta (ja sen psykedeelisistä syövereistä), kuin myöhempien aikojen sisäsiisteistä soundimaailmoista, joita monet overdrivet edustaa. EHX:ltä tuli minullekin tiedusteluja siitä, minkälaisia pedaaleita haluaisin nähdä heidän katalogissaan. Vastasin yksinkertaisesti: kunnollinen operaatiovahvistin pohjainen overdrive. Selostin tarkemmin, mistä boutique-klassikoista voisi ottaa mallia ja vaikuttaa siltä, että osa viestistä meni perille asti (enkä varmasti ole ollut ainoa yhteistyökumppani, joka on haaveillut EHX OD:sta). On hauska nähdä, että alle vuoden päästä EHX julkaisee 5 uutta overdrive-pedaalia!
EHX-pedaalit on suunniteltu ja kasattu New York:ssa. Firma on yllättävän pieni maineeseensa nähden ja meininki on kotikutoisempaa kuin voisi kuvitella.
EHX Soul Food ja East River Drive
Soul food on KLON CENTAUR-versio. Kytkentä ei ole tiedossa, enkä ole verrannut alkuperäiseen, eikä pidäkään.
East River Drive taitaa olla enempi Tube Screamer pohjainen (tosin tämänkään kytkentäkaavioita en ole nähnyt).
Lyhyesti: molemmat soundaa erittäin hyvältä ja terveiltä - ja ovat miedoilla säröillä hiljaa soittaessa yllättävän saman tyylisiä. Soul Food on hitusen persoonallisempi ja värittää soundia enemmän, vieden sitä hiukan näkkärimäisempään suuntaan. Mitä enemmän säröä laittaa sitä enemmän erot tulevat esiin. East River Drive on taas hyvinkin transparentti. Mutta sanoisin, että perinteistä (operaatiovahvistin / diodi-klippaus) overdrive soundia hakeville molemmat ovat hyviä hankintoja! Nämä toimivat sekä makuuhuonesoitossa - niin että pedaalista otetaan kaikki säröt - ja tietysti heräävät kunnolla henkiin, kun pusketaan hyvänkuuloista putkivahvistinta, niin että osa säröstä tulee pedaalaista ja osa vahvistimesta.
Glove hanskaa laajan säröskaalan hyvin - sitä voisikin kutsua yhtä hyvin distortion-pedaaliksi. Soundimaailma on modernimpi verrattuna Soul Food ja East River Drive -pedaaleihin. Tämä pedaali on hyvä valinta, jos vahvistinta ei haluta ajaa pedaalilla särölle. Monipuolinen ja harmonisesti rikas särö. Ei ehkä niin persoonallinen kuin useimmat EHX-pedaalit, mutta voisin kuvitella että miellyttää monen nykykitaristin korvaa.
Legendaarisen Hot Tubes -pedaalin uusintapainos. Meiltäkin on monet toivoneet Hot Tubes -kloonia, kun alkuperäiset ovat hinnoissaan ja ovat soundillisesti aika yksilöitä. No, meillä ei ole juurikaan kloonaushaluja, mutta onneksi EHX vastasi tähän toiveeseen itse.
En tiedä voiko tätä kutsua Overdrive-pedaaliksi. Minusta tämä on jotain muuta ja hyvinkin persoonallista. Pienillä volilla soundi ei aukene, mutta kovempaa, kunnon putkivahvistimen kanssa, pedaali herää tosissaan eloon. CMOS-piiri, johon pedaali perustuu, antaa harmonisesti rikkaan ja erittäin mielenkiintoisen, paksun Blues / Rock särön. Mahtava pedaali!
Jaahas, tämä on taas niitä EHX-kummallisuuksia. Minusta on todella hienoa, että näinkin iso ja perinteinen boutique-valmistaja tuo markkinoille tällaisen pedaalin. Pedaalin äänimaailma on mielenkiintoinen ja käyttökelpoinenkin, mutta ei todellakaan kaikille. Pedaalia voi käyttää overdrivena, erikoisempana overdrivena tai fuzz:n kaltaisena "rikkinäinen radio" pedaalina. Oikeilla säädöillä mahtava pedaali, joka tietysti herää henkiin kunnon vahvistimella volume-tason noustessa.
Electro Harmonix Muff Overdrive
Yksi omista EHX-suosikeistani. Suorastaan tyly 60´s overdrive. Särön säätöä ei ole, vain volume nupikka. Särön määrää voi säädellä kitaran volumesta ja pedaali kuulostaa mahtavalta tositoimissa, mutta ei makuuhuoneessa. Soittajalle, jolla on soundi näpeissä ja kitaran potikka sormen ulottuvilla, tämä on tutustumisen arvoinen pedaali. Double muff:ssa on kaksi vastaavaa piiriä sisällä, joten se on monelle järkevämpi hankinta.
Hotone Blues ja Grass Overdrive
Mietin hartaasti, että otetaanko näitä valikoimiin, kun maahantuoja tuli esittelemään pedaaleita. Periaatteesta suhtauden nihkeästi moneen kiinalaisiin valmistajaan, kun ennakkoluuloisesti teilaan ne heti huonoiksi klooneiksi länsimaalaisista designeista. Testasin kuitenkin useammankin Kiina-merkin ja Hotone-pedaalit kuulostivat parhaalta ja eniten omiltansa. En tiedä ovatko nämä kopioita vai eivät, mutta yleinen mielikuva pedaalien soundista oli positiivinen. Lisäksi niissä on todellakin jotain omaa: koko on ennenäkemättömän pieni.
Molemmat OD:t kuulostavat terveiltä ja hyvinkin erilaisilta. Grass overdrive miellytti omaa soundi-korvaa enemmän. Siinä on lämmin ja muheva soundi ja gain säätöala on laaja. Blues OD kuulosti enemmän perus bulkki OD:lta, jossa ei ole mitään vikaa, mutta joita on jokaisella valmistajalla.
Modtone Dyno-Drive ja mini overdrive
Nämä kuulostavat hyvin pitkälti samalta, joten olisiko kytkentä sama? Yleissoundissa on paljon samaa Hotone Blues overdrive -pedaalin kanssa. Eli hyvinkin perus OD-pedaali, josta nyt ei kovin paljoa ole sanottavaa. Saadun palautteen valossa osa soittajista pitää näiden soundia perin hyvänä.
Modtonet tehdään kiinassa, mutta firman hallinto on USA:ssa. Työnlaatu on asiallista ja käytetyt osat näyttävät hyviltä. Suunnittelusta tai kytkennöistä ei ole tietoa.
Yhteenvetoa
Hiljaa soittaessa Palmerin FAT-50 kautta käyttökelpoisimpia oli minusta EHX Soul Food, East River Drive ja Glove, Palmer Overdrive sekä Hotone Grass overdrive. Omaan makuun nojaten nostaisin Soul Food, East River ja Grass Overdriven parhaiksi.
Oikeilla volumilla UralTone Jr:n kanssa asia on toinen. Paksuimmista ja enemmän Fuzz-suuntaan taipuvista pedaaleista EHX Hot Tubes ja Muff OD vievät voiton. Molemmat on loistavia pedaaleita. Perinteisimmistä OD:sta EHX Soul Food ja East River kuulostivat mahtavilta. Hotone Grass Overdrive miellytti tässäkin ympäristössä.
Mutta kun vahvistimen soundi on kohdallaan, ja kun putkivahvistinta voidaan avata tarpeeksi, toimivat lähes kaikki pedaalit boostina hyvin. On makuasia, mikä pedaali tuo soundiin sen tarvittavan pikku lisän parhaiten.
OD:n kanssa kitaralla on todella paljon merkitystä. Hyväsoundinen kitara (esim. tuo Les Paul P90:llä) herää tosissaan eloon. Osa OD:sta taas voi korostaa kolkkosoundisen halpiskitaran kolkkoutta entisestään.
Helsingissä 22.1.2014
Mikko Kankaanpää[related_products is_auto_added="1"]