uraltonecab

Kitarakaappien rakentamisesta ei ole juurikaan kirjoitettu kirjallisuutta tai artikkeleita. Puutöihin pätee tietysti samat lainalaisuudet kuin muuhunkin puuntyöstöön, mutta kitarakaiutinkaapeissa on paljon muutakin mietittävää kuin pitävät saumat ja siisti ulkoasu. Yritän paljastaa juttusarjassa kaikki "salaisuudet", jotka olen vuosien varrella oppinut - usein kantapään kautta.

Tärkein ohje, jonka olen ajat sitten saanut ja, jonka olen vasta viime vuosina omaksunut: Käytä kunnon materiaaleja ja työkaluja. Huonosta ei yksinkertaisesti saa tehtyä hyvää. Piste.

Kitarakaappien rakentaminen artikkelien sisällysluettelo (tullee muuttumaan seuraavien artikkeleiden valmistuttua)

  1. Materiaalit ja niiden hankinta →
  2. Työkalut ja verstastilat→
  3. Rakentaminen - leikkaus, liitokset, liimaus ja viimeistely→
  4. Pintakäsittely - tolexointi, tweedaus ja lakkaus
  5. Johdotus - kytkennät ja toteutus
  6. Design

Vaneri

Säynätsalon vaneritehdas

Säynätsalon vaneritehdas - yksi suomen ensimmäisistä.

Vaneri on erittäin hyvää materiaalia kitarakaappien rakentamiseen. Etu- ja takalevyt pitää mielestäni tehdä aina vanerista, ei lastulevystä tai MDF:stä. Olen nähnyt liian monta murtunutta tai vettynyttä lastulevyetulevyä. Koivuvaneri on parasta ja sitä on helppo saada. Ja mikä parasta, se on usein suomalaista. Halvempi havuvaneri on heppoisampaa ja joidenkin mielestä soundiltaan tämän vuoksi erilaista. Jos kaappia ei tolexoida on koivuvaneri paljon kauniimpaa kuin havuvanerit. Suomessa muut vanerit on harvinaisempia ja yleensä kalliimpia, mutta esim. Saksassa käytetään myös muita vanerilaatuja yleisesti.

 

 

Massiivipuut

mänty

Männyssä on isot syyt ja oksat

Massiivimänty on hyvä materiaali kun tehdään kevytrakenteisia ja hyvin soivia kaappeja tyyliin 50-l. Fenderit ja muut aikalaisensa. Käytännössä yleensä käytetään mäntyliimapuulevyjä, joista sahataan sopivat palat. Mäntyliimapuuta saa lähes jokaisesta rautakaupasta ja Biltema sekä Motonet tyyppisistä yleiskaupoista, sekä tietysti puutavaraliikkeistä. Laatu on yleensä jotain huonosta keskinkertaiseen. Tavara on harvoin kuivaa eli säilytyksessä levyt vääntyvät melko varmasti. Tällaisestakin saa kuitenkin tehtyä hyviä kaappeja, kunhan tekee kaapin tarpeeksi nopeasti ja huolehtii siitä että saumat on kestävät. On kuitenkin suositeltavaa tarkistaa kaupassa, että levyt on suoria, niistä ei tihku pihkaa ja ettei pinta ei tunnu kostealta. Männyn pintakuvio ei ole mielestäni kitaravahvistimeen niin hieno, että sen voisi jättää verhoilematta.

mahonki

Mahongissa on punertava pinta ja kaunis pintakuvio.

Mahonki, koivu ja muut arvokkaammat ja kovemmat jalopuut soveltuvat myös kaappien tekemiseen, mutta ovat soundillisesti lähempänä vaneria tai muuta vähemmän resonoivaa materiaalia. Itse en suosi tuontipuita, koska suomessa kasvaa laadukasta, kaunista ja hyvin soivaa puuta. Esim. tervaleppä on todella kaunista puuta, jota voisi hyvin hyödyntää myös kaiutinkaapeissa enemmän. Koivu soveltuu hyvin petsattavaksi ja siinä on kaunis pintakuvio.

Koivu on loistava puu jos kaappi viimeistellään lakkaamalla.

Hyvä ja halpa tapa saada hyvää puuta on etsiä vanhoja hyllylevyjä kirpputoreilta, huuto.net:stä tai tori.fi:stä. Arvokkaita design hyllyä ei tietysti saa rikkoa, mutta kaiken maailman Lundia kopioita on maailmassa liiaksikin. Osta pintakäsittelemätöntä materiaalia, sillä vanhaa lakkaa on vaikea saada pois. Vuosikymmeniä sitten tehdyt hyllyt on tehty paljon paremmasta puusta mitä nykyään saa kaupasta. Ikävä kyllä tehometsätalous tuottaa rauhassa kasvanutta metsää huonompaa puumateriaalia. Kaiutinkaappirakentajan näkökulmasta suurin ero on nimenomaan männyssä, joka tehotuotettuna soveltuu paremmin selluteollisuudelle kuin puusepän materiaaliksi.

MDF

mdf

Mdf valmistetaan havupuukuidusta.

MDF sopii ominaisuuksiltaan hifi kaiuttimiin ja massiivisiin kitarakaappeihin, joissa haetaan jäykkää ja soivatonta materiaalia. MDF on omiaan isoissa sarjatuotannoissa, jossa sen helppo työstettävyys ja hinta on tärkeitä ominaisuuksia, eikä niinkään kotinikkaroijan tai pienten pajojen materiaalina.

Lastulevy

Lastulevyä ei kannata käyttää lainkaan. Lastulevyn tulo suomeen on lienee suurin huonekalujen laatua laskenut uudistus kautta historian.

Metallit ja muovit

Miksi ei, jos löytyy intoa ja mahdollisuus kokeilla erilaisia ratkaisuja. Kierrätysmielessä voi hyödyntää mitä mielenkiintoisimpia esineitä kaiutinkaappien rakentamisessa. Jerrykannu vahvistimia ja kitaroita on tehty jopa sarjatuotantona, ja vielä meillä Suomessa.

Puutavaran hankinta

Ensimmäisenä kannattaa kysyä tarjousta paikallisilta pienemmiltä puutavaran kauppiailta. Palvelu on monesti joustavampaa ja hinnat paremmat kuin suurien kauppaketjujen myymälöissä. Monet firmat tarjoavat myös sahauspalveluja ja aina kannattaa kysyä jämäpaloja. Näitä moni kauppias myy mieluusti hyvin edulliseen hintaan. Kannattaa rohkeasti soittaa useammalle paikalliselle kauppiaalle ja kysyä hintoja ja saatavuutta. Puhelimessa selviää hyvin nopeasti kuinka halukas kauppias on tekemään kauppaa.

Puutavarakauppiaat, joissa olen saanut hyvää palvelua tai joista olen kuullut hyvää palautetta:

  • Hakalan puutavara, lahti - erikoisuutena jalopuut, soitinrakennuspuut
  • Murtoraja Oy, Lahti - vaneria sahattuna ja perille asti kuljetettuna (myös Helsinkiin)
  • Helsingin puupalvelu - myös sahaus ja kuljetuspalvelu
  • Vantaan vanerikulma - Halpaa venäläistä vaneria ja muita puita. Ei sahausta.

Vinkkejä kauppiaista, joilta olette saanut hyvää tavaraa hyvällä palvelulla, otetaan ilolla vastaan.

Liimat

Koteloiden liimaamiseen tarvitaan pitävää ja laadukasta liimaa. Liima on yleensä tärkein sitoja saumoissa, sillä ruuveja tai nauloja ei yleensä kaiutinkaapeissa käytetä. Olen käyttäneet kahden tyyppisiä liimoja. Molemmat vaativat tiukan ja nopean puristuksen ja molemmilla saa tehtyä ensiluokkaisen liimasauman.

Titebond original puuliima.1. Titebond original. Yhdysvalloissa puuseppien sekä maailmanlaajuisesti soitinrakentajien suosima puuliima. Kuivuu nopeasti ja erittäin kovaksi eli ylimääräinen liima on helppo hioa kuivuttuaan, ei siis tuki hiomapaperia. Erittäin käyttäjäystävällinen, perinteinen ja laadukas liima.

2. PVAc liimat kuten Kiilto 66, Erikeeper jne. Hyviä perusliimoja, jotka ovat elastisempia kuivuttuaan verrattuna Titebond Originaaliin. Tämä on joko hyvä tai huono ominaisuus. Liiman hiominen pois on tuskaista, joten kannattaa pyyhkiä ylimääräinen liima märällä rätillä pois heti puristuksen jälkeen. PVAc liimat on yleisesti halpoja ja niitä saa jokaisesta alan kaupasta marketit mukaan lukien. Eri merkkien välillä ei liene pitävyydessä suurta eroa, mutta avoimessa ajassa on jonkin verran eroja. Mitä pidempi avoin aika, sitä vähemmän kiirettä pitää pitää puristamisen kanssa. Normaali avoin aika on n. 5 minuuttia eli tässä ajassa pitäisi liimaus saada tehtyä kokonaisuudessa. Vaaditaan siis huolellinen ja hyvä ennakkovalmistelu tai homma ei voi onnistua tarpeeksi nopeasti. Näistä löytyy myös ulkokäyttöön tarkoitetut versiot.

Tolex liimat

Olemme kokeilleet tolexien liimaamiseen käytännössä kaikkia markkinoilla olevia liimoja. Tolex liimat voidaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: vesiohenteiset pensselilevitteiset, liuotinohenteiset pensselilevitteiset ja spray liimat.

casco-contactVesiohenteisissa liimoissa, joita myös siis teollisuus käyttää nykyään, on suuria eroja. Paras liima, jonka löysimme oli Cascon contact kontaktiliima. Myös Tolex liima nimellä myytävät ulkomaalaiset liimat toimivat hyvin. Suurin osa markkinoiden liimoista ei toiminut lainkaan eli liima ei pitänyt! Liimojen käyttömukavuudessa on myös suuria eroja: odotusaika vaihtelee 10-45 minuutin välillä ja avoin aika jopa tunteja. Osa tarttuu kerran hyvin, mutta ei kestä irrottamista ja uudelleen liimaamista ja osa taas on hyvinkin armollisia kaapin kulmien liimaajaa kohtaan. Tweedin kiinnittämiseen pitää käyttää vesiohenteista liimaa. Alkuperäisissä Fendereissä on käytetty eläinperäistä nahkaliimaa, jota voi joko keittää itse kiteistä tai ostaa valmiina seoksena esim. Titebond hide glue nimellä. Toimii toki hyvin ja on hyvin perinteistä, mutta on hiukan hankalampi käyttöistä verrattuna moderneihin kontaktiliimoihin.

Kiilto TixoLiuotinohenteisista liimoista hyvää tarkoitukseemme on Kiillon Tixo. Liuotinliimojen suurin haittapuoli on myrkylliset höyryt. Käyttötila pitää olla hyvin ilmastoitu ja hengityssuojaimia on pakko käyttää. Harrastaja voi tietysti tehdä liimauksen kesällä myös ulkona, jolloin kevyempi hengityksen suojaus riittää. Tixo pitää hyvin ja sitä on hyvin helppo käyttää. Iso osa liuotinohenteisista liimoista sulattaa (liikaa) tolexia, mikä tekee niistä käyttökelvottomia. Liuottimien ominaisuus pehmentää tolex:a itseasiassa helpottaa kulmien tekemistä, mutta tämä reaktio pitää olla hyvin mieto tai pinta menee pilalle. Selvää on ettei halpakaupan liimoista yksikään toiminut.

Spray liimoista on pidempiaikaista kokemusta lähinnä myymästämme Adam Hall merkkisestä liimasta. Se toimii hyvin, mutta pito ei välttämättä ole pitkällä tähtäimellä yhtä kestävä kuin Tixo:n tai Casco Contact:n. Sen sijaan kyseinen liimaa toimii muita paremmin etukankaan kiinnittämisessä etulevyyn.

Päälystysmateriaalit

Tolexeja ja grillejäPerinteisin tapa pintakäsitellä kitarakaiutin on verhoilla se tolexilla tai tweedillä. Tämä on monesti myös helpoin tapa, sillä kunnollisen lakkapinnan tekeminen vaatii melko paljon taitoa ja kokemusta. Aitoa Tolexia (amerikkalainen tuotemerkki) ja Tweediä saa Suomessa lähinnä meiltä. Kangaskaupoista saa keinonahkoja, mutta monien pinta ei ole riittävän kestävä kitarakaappiin. Kokeile kynnellä rikkoa pintaa: jos pintaan saa tehtyä viillon kynnellä, ei se tule kestämään kaapissa. Joistakin vanhantavaran liikkeistä saa vanhoja verhoilukankaita, joista voi löytyä todella hienoja kuoseja: ostin taannoin hyvinkääläisestä liikkeestä vanhaa VR:n odotustilan kalusteiden päällystysmateriaalia perin edulliseen hintaan.

Jotkut vanhat Gibsonit on päällystetty puuvillakankaalla, joka on sitten lakattu paksulla lakalla päälle. Tämä on todella hyvännäköinen ja kestävä tapa. Lakkana on käytetty nitroselluloosalakkaa.

Lakkaus

1-sellakkaSuosikkini on ehdottomasti sellakka, joka on täysin myrkytön ja erittäin mukavakäyttöinen perinnelakka. Sellakka on orgaaninen aines, jota Kaakkois-Aasiassa ja Intiassa elävä lakkakirva tuottaa muniensa suojaksi. Sellakka pinta on kaunis ja erittäin ohut. Sellakkaa saa kiteinä, jotka liuotetaan etanoliin (kauppanimeltään mm. Etasol) tai valmiina, ylihintaisena, liuoksena rautakaupoista oksalakka nimellä. Etanolin tilalla voi käyttää myös Sinolia tai muita alkoholiseoksia, mutta kriittisimmät ranskalaisen kiillotuksen taitajat sanovat tämän johtavan sameampaan lakkapintaan. Sellakkaa saa meidän ohella mm. entisöintiliikkeistä. Sellakkaa voi käyttää myös aidon tweedin laukkaukseen, halutessa värjättynä spriipetsillä (vesipetsi ei liukene sellakkaan!). Selakkahiutaleita saa eri värisinä, osa väreistä on erittäin kalliita, vaaleat sävyt taas verrattain edullisia.

Kevyelläkin sellakkakerroksella saa kauniin pinnan.

Kevyelläkin sellakkakerroksella saa kauniin pinnan.

Käyttövalmiin sellakan valmistus on yksinkertaista: Kaada purkin pohjalle sellakkakiteitä haluttu määrä. Kaada etanolia päälle niin, että sellakan ja nesteen suhde on noin 1:4. Sekoita hyvin ja anna liueta noin vuorokausi. Liuosta voi välillä sekoittaa, jotta sellakka ei jämähdä purkin pohjalle. Kiireiset voivat lämmittää nestettä vesihauteessa kevyesti, mikä nopeuttaa liukenemisprosessia huomattavasti. Jos käyttää puhdistamatonta sellakkaa kannattaa liuos suodattaa suodattimen (paperi, harso) läpi ennen käyttöä. Sellakkaa voidaan laimentaa etanolilla ennen käyttöä, jos liuos tuntuu liian vahvalta. Suhteet eivät ole tarkkoja.

Nitroselluloosalakkaa löytyy monien klassikkokitaroiden pinnasta ja se soveltuu myös kaiutinkaappien viimeistelyyn. Ongelmana on sen myrkyllisyys. Kokemuksesta voin sanoa, ettei sitä kannata käyttää kuin ammattimaisessa pintakäsittelyhuoneessa, jossa on asiallinen höyryjen poisto tai harrastajamaisemmin ulkona. Muutama henkäys lakkapilvessä riittää kelmuttamaan niin monta keuhkorakkulaa, että seuraavista päivistä tulee tuskaisia. Tikkurila Dicco on lopetettu 2012, joten saatavuus on heikentynyt Suomessa. Pyrimme löytämään jonkun laadukkaan vaihtoehdon valikoimiimme.  Ohenteena käytetään tinneriä, jota saa vielä Tikkurilan valmistamana.

Useimmat modernit muovilakat eivät sovellu vahvistimien pintakäsittelyyn, sillä kolhut, joita joka tapauksessa tulee, näkyvät rumina, valkoisina, kuoppina.

1-hartsioljylakkaÖljylakoilla saa hienon "antiikkisen" pinnan. Kuivuminen on todella hidasta, mutta pinta on mukavan öljyisen tuntuinen eikä kolhut näy niin ikävästi kuin muovilakoissa. Öljylakka on puhdasta öljykäsittelyä helpompi tapa. Laadukkaita perinnelakkoja saa mm. Sateenkaarivärin valmistamana. Kyseinen firma valmistaa suomessa myös muita erittäin laadukkaita perinteisiä pintakäsittelyaineita. Minulla on pelkästään positiivisia kokemuksia heidän tuotteistaan ja palvelusta.

Öljyt ja vahat

Öljyt ja vahat sopivat minusta joillekkin jalopuille hyvin, mutta hienon pinnan saaminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä. Öljyjä ja vahoja saa edullisesti halpahalleista ja kalleina brändättyinä seoksina rautakaupoista. Sateenkaarivärien valikoimissa on laaja valikoima öljyjä ja vahoja kohtuullisella hinnalla. Nyrkkisääntönä on että mitä kauemmin jaksaa pintaa hieroa, sitä kiiltävämmän pinnan saa aikaiseksi. Apuna voi käyttää esim. auton kiillotuskoneita tai porakoneisiin tms. kiinnitettäviä kiillotuslaikkoja. En tässä mene prosessin yksityiskohtiin kun vahoja harvemmin käytetään vahvistimissa.

Petsit ja muut väriaineet

Männystä ei saa mahonkia petsaamalla, mutta esim. koivuun saa kauniin värjätyn pinnan myös petsien avulla. Tiheäsyiset puut sopivat petsattavaksi parhaiten. Vesipetseillä voi petsata käsittelemättömän pinnan helposti.

Sprii-petsit ovat monikäyttöisempiä kuin vesipetsit. Niitä voi sekoittaa esim. sellakkaan ja muihin pintakäsittelyaineisiin. Kauneimman pinnan saa, jos laittaa kirkkaita ja värjättyjä lakkakerroksia päällekkäin, vielä niin että värjätyt lakkakerrokset ovat hieman eri värisiä. Alle laitetaan tummimmat kerrokset ja päälle kirkkaammat. Näin valo taittuu kauniisti eri kerrosten läpi luoden kolmiulotteisemman pintakuvion. Sprii petsejä on vaikeampi saada. Olen hankkinut Tingilegno merkkisiä petsejä Kirjoväri nimisestä liikkeestä.

Summa summarum: Vaikkei ehkä heti tunnukkaan siltä niin helpoin ja kestävin tapa päällystää kitarakaiutin tai -vahvistin on tolexointi.

Muut tarvikkeet

Puun ja päällysteiden lisäksi tarvitaan pikku läjä muuta tavaraa. Kaikkia metalliosat (hardware) löytyy meidän valikoimistamme ja jonkin verran voi löytyä myös rautakaupoista ja muista elektroniikkaliikkeistä.

Nahkakahva on usien tyylikkäämpi vaihtoehto.

Nahkakahva on usien tyylikkäämpi vaihtoehto.

Kantokahvaksi riittävän jämäkkä, omaan tyylitajuun sopiva, nahka tai kumikahva. Omasta mielestä paras on laittaa yksi kahva keskelle ylös. Kahdesta kahvasta on paljon hankalampi kantaa kaappia yksin. Vain suurimmat kaapit, kuten 4x12", vaativat kaksi massiivista kahvaa sivulle.

Kumijalat on pakolliset, jotta kaiutinkaappi pysyy paikallaan eikä vahingoita lattiaa. Jalat pitää olla niin korkeat, että niiden alle mahtuu kantokahva, jos kaappi laitetaan toisen kaapin päälle.

Johdotukseen voi käyttää melkein mitä tahansa riittävän paksua kaapelia. Teflon kaapeli on laadukkainta, mutta toki hieman ylilaadukasta. Ohuimmat PVC hifikaiutinparikaapelit käy hyvin tähän tarkoitukseen.

Jakkina pitää käyttää Switchcraft metallijakkeja. Yleisimmin käytetään Switchcraft 11 mono jakkeja.

Kulmaraudat suojaavat kaapin kulmia ja tekevät tolexoinnista helpompaa, mutta eleganteimmissa kaapeissa ei ole käytetty kulmarautoja. Yleisimmät, Fender tyyppiset, kulmaraudat vaativat 1/2" pyöristyksen. 1/2" Jyrsinteriä voi olla vaikea saada suomesta. Plektra Traiding Helsingin Töölössä myy laajan valikoiman erilaisia teriä.

Kulmarauta vaatii pyöristyksen.

Kulmarauta vaatii pyöristyksen.

Ruuvit pitää olla laadukkaita ja hyvän näköisiä. Itse suosin ruostumatonta terästä (rosteri). Rosteri ruuvit ja koristealuslevyt ovat kestäviä ja todella hyvän näköisiä. Missään nimessä ei kannata pilata lopputulosta käyttämällä halpisruuveja hienon lakka tai tolex pinnan päällä. Kulmarautojen päälle sopii litteäkupukantaruuvit (struss head) ja koristealuslaattojen kanssa linssipääruuvit (oval head). Rosteriruuvit ja kromatut kulmaraudat sopivat hyvin yhteen.

 

Kirjoittanut Mikko Kankaanpää Kesäkuussa 2014

 

 

 

 

 

 [related_products is_auto_added="1"]